Parhaimmillaan työ on elämän kestävää uuden oppimista ja siksi olen lähes koko aikuisikäni opiskellut säännöllisin välein jotain uutta. Työviikko voi nykyisin sisältää työskentelyä niin käsityöläisenä, taiteilijana, tietokirjailijana, taiteilija-tuottajana kuin tutkijana. Vieläkin kuulee silloin tällöin sanottavan, että sepällä on monta rautaa tulessa. Tietty analyyttisyys ja kurinalaisuus on kuitenkin muuttunut iän karttuessa pikemmin sattumanvaraisuudeksi ja intuitio ratkaisee tunnelman ohella pitkälti sen, mitä konkreettista sitä saa aikaan. Asun ja työskentelen 1700-luvulla rakennetussa puustellissa Kymijoen suulla. Työhuoneen ikkunasta avautuu näkymä deltaan, jossa kalastettiin lohta jo rautakaudella. Näkymä on vaikuttava ja sitä tarkkaillessa uudet ideat saavat usein alkunsa. Ryhdyn niitä sitten saman tien toteuttamaan.
At its best, work is lifelong learning of something new, and for this reason I have studied something new nearly all of my adult life. These days, a workweek can include work as an artist, craftsman, non-fiction writer, an artist producer or a researcher. Sometimes you can still hear the saying ’a smith has many irons in the fire’. The analytical and disciplined touch has however changed with age, and today it, it is intuition, along with a feel of the moment that determines, what turns concrete. I live and work in a log house built in the 18th century, at the mouth of the Kymijoki River. The window of my studio overlooks the delta, where salmon was already fished in the Iron Age. The view is very impressive, and upon looking at that scene, new ideas usually appear. And I start bringing them to action right away.
jouni.jappinen.fi (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)
