Sanna Majanderin aatemaailmassa painottuu eettisyys, ekologisuus ja materiaalilähtöisyys. Materiaali voi itsessään olla viesti, eikä vain osa ilmaisua. Vaikka jo olemassa olevan materiaalin käyttö ja eettisyys on luonteenomaista taiteilijan työskentelyssä, ekologisuus ei kuitenkaan leimallisesti määrittele teosten sisältöä.
Rytmi, toisto ja pelkistäminen ovat usein teosten rakennusaineita. Teos rakentuu hiljaa, pala palalta. Tekemisen hitaus tulee osaksi teoksen sisältöä.
Taiteilija käyttää arvotonta materiaalia teosten rakennusaineena, sitä roinaa, joka ei kelpaa kenellekään. Hylätty esineistö viittaa arkeen ja merkityksettömiin, ohikiitäviin hetkiin, mutta se sisältää myös surrealistisia piirteitä ja kulttuurisia mielleyhtymiä – tai pieniä huvittuneita toteamuksia.
Majander on valmistunut taiteen maisteriksi Taideteollisesta korkeakoulusta v. 2002. Taiteellisen työskentelyn lisäksi taiteilija on toiminut kulttuurialan opettajana, kuraattorina sekä alan luottamustehtävissä. Taiteilijan teoksia on useiden museoiden ja valtion taidekokoelmassa.
Sanna Majander’s world of ideas emphasizes ethics, ecology and material orientation. The material itself can be a message, and not just part of the expression. Although the use and ethics of pre-existing material is characteristic of an artist’s work, ecology does not distinctively define the content of works.
Rhythm, repetition, and reduction are often the starting points of works. The work is built quietly, piece by piece. The slowness of doing becomes part of the content of the work.
The artist uses worthless material and trash as the building block of his works. The abandoned artefacts refer to everyday life and insignificant, fleeting moments, but it also contains surreal features and cultural connotations – or small amused statements.
Majander graduated with a master’s degree in art from the University of Art and Design Helsinki in 2002. The artist’s works are in the art collection of several museums and the Finnish state.
