Kudottuja kuvia
Olen erikoistunut Suomessa harvinaiseen kuvakudos- eli gobeliinitekniikkaan vuodesta 2001 alkaen. Olen kouluttautunut tekstiilitaiteilijaksi Taideteollisessa korkeakoulussa ja filosofian maisteriksi taidekasvatuksesta ja taidehistoriasta Jyväskylän yliopistossa.
Opin gobeliinitekniikan Taideteollisen korkeakoulun lyhytkurssilla, sillä Suomesta puuttuu laajempi kuvakudoksen opettamisen perinne. Vaihdoin tuolloin silkkimaalauksen nopean sivellintekniikan hitaaseen kuvan kutomiseen. Sain aloittaa onnellisten tähtien alla, sillä tekstiilitaiteilija Inka Kivalo lahjoitti minulle työvälineen ja koululta sain runsaasti ohuita lankoja. Alun jälkeen sinnikkyyttä on todella tarvittu, sillä sinäänsä yksinkertaisella tekniikalla on kuitenkin todella vaativaa luoda taidetta. Rahoituksen ja näyttelyihin pääsyn helpottuminen on myös vienyt vuosia.
Työvälineenäni ovat kaksimetriset pystykangaspuut. Jätän kutoessani värjäämättömän pellavaloimen näkyviin, vaikka perinteisissä gobeliineissa loimi peittyy täysin kuteiden alle. Luon kuvan hitaasti ohuilla langoilla. Työskentelen rivi kerrallaan, nurjalta puolelta ja usein myös kuvan sivusuunnasta. Nurjalta kudottaessa osa ilmaisusta jää intuition varaan. Hidas toteutus antaa aikaa pohtia työni sisältöä.
Kuvakudoksen valmistamisessa on kiehtovinta luoda värisävyjä yhdistämällä ohuita villa-, puuvilla- ja pellavalankoja kuteiksi. Kuvakudoksilleni on tyypillistä hillitty värimaailma ja hienovarainen siirtymä väristä toiseen. Kudon valokuvalähtöisesti luontoaiheita. Valon osuus kiehtoo minua erityisesti. Tavoittelen yksityiskohtien pelkistämistä, sillä haluan tuoda teoksiini rauhaa ja koskettavuutta. Suunnittelen teoksen hyödyntäen useita valokuvia. Teen vain pienen luonnoksen piirtäen ja maalaten, sillä haluan tehdä visuaaliset päätökset työstäen tekstiilimateriaalia.
Uusin teossarjani on nimeltään Vastakohtien maailma. Esteettisyyden rinnalle on noussut tarve kuvata maailman vastakohtaisuuksia, kuten asukastiheyttä, rikkautta ja ympäristön tuhoamisen seurauksia. Kuvakertomuksen osana on aina jokin puu, kuten merialueiden mangrove tai suuri tammi, Kalevalan maailmanpuu, joka oli tarpeen kaataa. Tällä hetkellä olen aloittanut monumentaalikokoisen kuvakudoksen valmistamisen. Tämä sisäistä rauhaa ja rauhoittumisen kokemusta tarkasteleva triptyykki valmistuu vuonna 2023. Näin suuren kuvakudoksen käsinkudonta on minulle uusi haaste, jolla koen liittyväni kuvakudostaiteen historian ketjuun.
Kuvakudonnan lisäksi olen tuonut osaamistani kehitysvammaisten käsityöläisten pariin yhteisötaideprojektin ja tekstiilimalliston suunnittelun kautta. Opetan lyhytkursseina kuvakudoksen tekniikkaa ja toimin myös Karkkilan kuvataidekoulun opettajana. Työskentelyäni voi seurata fb:ssa ja instagramissa sekä kotisivuiltani www.soilehovila.net (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.).
My tapestry art
Tapestry technique is my key to self-expression, sensitivity of colour shades and richness of textile materials. It was about 20 years since I learned tapestry weaving. I studied then in the Textile art department at the University of Art and Design in Helsinki. It was only a short course, because there aren´t any larger teaching tradition of tapestry weaving in Finland.
I was really fortunate to start as a tapestry weaver, because Finnish tapestry artist Inka Kivalo gave me two metres wide high-warp loom as a gift and I could purchase thin yarns from my school. I had made silk paintings since 1989, but I changed this quick and intensive technique to slow weaving. Now I´m really happy that I chose technique which prevents me to make new items to our world too quickly.
The most fascinating part of weaving images is making colours by combining different kind of thin yarns and make transition from dark to light colour or from one color to another. I use undyed linen warp, because I prefer natural hues. I let the warp be visible under wefts, even if mostly tapestry weavers think that it should be fully covered by the weft. I want to work one line in time and from backside and often also from lateral direction of the picture. This way I use more my intuition.
My artworks are created by combining several photos into a small-size sketch. The sketch is small, because I want to make decisions in textile material.
I have worked with the theme of forests and rays of light lately. My works have been mostly aesthetic, but I have taken a new challenge with my new serie of World of Contrasts (2017-19). I want to speak out with my works, but I want to drape the message with beauty and calmness. Trees play a central role in the composition of the series. For example the third part of World of Contrasts is about importance of biodiversity. We are missing rich, old primeval forests in north and south, because of huge palm oil plantation or forestry of only one kind of trees. I also make viewers to think how privileged it is to enjoy the snowy landscape and clean sea.
My next goal is to weave a tapestry of monumental size. It will be about 11 square meters and takes three years. Making a monumental work means for me joining the global and historical chain of tapestry artists.
Its theme is inner peace and the experience of calming. With my work and the process of producing it, I tell about the culture of slowness: the importance of stopping and being present. For example now when the pandemic situation isolates, we had to stop and face ourselves in silence.
www.soilehovila.net (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)