Laura Kärki on poikkeuksellinen taiteilija. Olen seurannut hänen työtään noin kaksi vuotta ja minua kiehtoo hänen monipuolinen ja monitaiteellinen toimintansa ja voimansa. Olen iloinen, että teemme nyt yhteistyötä näyttelyssä ”Family Affairs”, missä Laura Kärjen töitä esitetään yhdessä Niina Lehtonen Braunin kanssa Berliinissä loppuvuodesta 2021.
Löysin Laura Kärjen hänen tekstiilitöidensä kautta, missä hän yhdistelee perinteisiä käsityötekniikoita feminististen aiheiden kanssa ja muuntaa ne nykytaiteen kieleksi. Tähän taiteilija tietoisesti käyttää tyypillisesti ”naisten” tekniikoita kuten kankaankuviointia, ompelua ja virkkausta, ja materiaaleja kuten keramiikkaa ja tekstilliä. Töissään hän leikittelee kotiäitikliseillä eikä pelkää mielikuvaa taiteilijasta ompelukoneen ääressä. Hän kääntää tarkoituksella arkipäiväisen taiteeksi ja näin seuraa kuuluisten taiteilijoiden kuten Rosemarie Trockelin jalanjälkiä.
Jos luulee, että hänen töissään pinnalla näkyvä on kaikki, on tullut narratuksi. Usein harmittomilta ja yksinkertaisilta näyttävissä veistoksissaan ja maalauksissaan, joihin hänellä on tapana sisällyttää pieniä virheitä, Laura Kärki ottaa kantaa sosiaalisen merkityksellisyyden kysymyksiin.
Hänen työnsä yhdistelevät henkilökohtaista – kuten hänen seksuaalisia tarpeitaan naisena tai suhteita muiden ihmisten kanssa – yhteiskunnan odotuksiin. Samalla hän paljastaa, kuinka armotta yhteiskuntamme ja taidemarkkinat kohtelevat naistaiteilijoita, joilla on lapsia. Hän karikatyrisoi oletettua epäsuhtaa äitinä ja taiteilijana olemisen välillä, mutta sanoo itsevarmasti sen mikä pitää sanoa; joskus runollisesti, joskus radikaalisti, joskus leikkisästi.
Viimeisimmissä veistoksissaan Laura Kärki ottaa käyttöön 3D-keramiikkaprinttauksen. Näin tehdessään hän leikittelee taas tieteen ja perinteisen käsityöläisyyden yhteydellä ja samalla yhteiskuntamme kliseillä. Nämä alathan ovat perinteisesti käsitetty ”miesten” ja ”naisten” aloiksi. Pienet siivousämpärit, jotka näyttävät isän, äidin ja lapsen perheasetelmalta, sisältävät heijastuksia niin kestävästä suunnittelusta ja teknisestä edistyksestä että roolikliseistä ja identiteetistä. Onko vielä vuonna 2020 naisten työtä siivota ja pitää perhettä yhdessä kokonaisuutena? Miltä moderni perhe näyttää nykyään, kun jokaisella perheenjäsenellä on oma paikkansa ja tehtävänsä sosiaalisissa rakenteissa ja samalla tilaa kehittymiseen ja henkilökohtaisiin tarpeisiin?
Tiukasti limittyneenä tähän keskeiseen Kärjen työn teemaan ovat aiheet, jotka käsittelevät sosiaalista eristyneisyyttä, tabut kuten alkoholismi ja yksinäisyys vanhemmalla iällä, sekä toisen maailmansodan traumat. Hänen yksityiset kokemukset aiheista muuntuvat takaisin julkisiksi aikaansaadakseen vuoropuhelua niistä ja mahdollistaakseen sosiaalisesti merkityksellisen muutoksen.
Dr. Sylvia Metz
Käännös englanti-suomi: Mika Salminen
www.laurakarki.com (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)
Laura Kärki is an extraordinary artist. I have been following her work for about two years and am fascinated by her diverse and multidisciplinary artistic practice and her strength. I am delighted that we are now collaborating on the exhibition ”Family Affairs”, in which Laura Kärki will be shown together with Niina Lehtonen Braun in Berlin at the end of 2021.
I became aware of Laura Kärki through her textile works, in which she combines traditional handicraft techniques with feminist issues and transforms them into a contemporary artistic language. For this, the artist consciously uses supposedly ”female” cultural techniques such as fabric patterning, sewing or crochet and materials such as ceramics or textiles. In her works she plays with the cliché of the housewife and mother and is not afraid to be portrayed as an artist sitting at the sewing machine. She deliberately turns the trivial into art and thus follows in the tradition of famous artists such as Rosemarie Trockel.
Anyone who thinks that the superficially visible is already everything is tricked by her. In her often harmless and simple-looking sculptures and paintings, in which she likes to incorporate small mistakes, Laura Kärki addresses questions of social relevance. Her works combine the personal – such as her own sexual needs as a woman or her relationship with other people – with the expectations of society. At the same time, she reveals how mercilessly our society and the art market treat female artists who have children. She caricatures the supposed incompatibility of motherhood and being an artist, which has been a prejudice in society for decades. She never takes on the role of a victim, but confidently says what needs to be said; sometimes poetically, sometimes radically, sometimes playfully.
In her latest sculptures, Laura Kärki adopts the technological advancement of 3D printing on ceramics. In doing so, she once again plays with the connection between science and traditional craftsmanship and at the same time with the clichés inherent in our society. After all, these are fields that many people see as typically ”male” and typically ”female”. The small cleaning buckets, which look like a kind of family constellation of father, mother and child, contain reflections on sustainable design and technical development as well as on role clichés and identity. In 2020, is it still the woman’s job to clean or to hold the family together as a whole? What does a modern family look like today, in which each family member has his or her own place and task in the social structure and at the same time enough space for development and personal needs?
Closely interwoven with this central thematic complex of Kärki’s work, are topics which deal with social alienation, taboos such as alcoholism and loneliness in old age, and post-war traumas of World War II. The results of her engagement with the private sphere are transferred back into the public sphere in order to initiate a discourse about it and to enable a socially relevant change.
Dr. Sylvia Metz, Berlin 14.11.2020
www.laurakarki.com (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)
