Taiteellisessa työssäni lasi ja valo ovat enemmän kuin materiaaleja tai välineitä. Ne ovat tapa ajatella ja tarkastella maailmaa. Minua kiinnostavat havainto, tila, aika ja se, miten kokemus ympäristöstä rakentuu. Työskentelyni on usein pohdiskelevaa. Tarkkailen, kuvittelen ja eläydyn tulevan teoksen tilaan ja mahdolliseen kokemukseen jo ennen kuin teos alkaa saada fyysistä muotoaan.
Kiinnostukseni lasiin heräsi opiskeluaikana Taideteollisen korkeakoulun keramiikka- ja lasisuunnittelun osastolla. Lasissa kiinnostuin erityisesti mahdollisuudesta käyttää valoa teosteni materiaalina. Kaipasin etäisyyttä teoksen fyysiseen ja pysyvään läsnäoloon. Valo tarjosi tähän mahdollisuuden, sillä kun valon sammuttaa, teos häviää. Ajatus miellyttää minua edelleen.
Lasin optiset ominaisuudet ja mahdollisuus työstää sitä eri tekniikoin tarjoavat rikkaan paletin. Käytän lasia usein työkaluna, jolla ohjaan valoa: taitan, heijastan ja projisoin sitä eri tavoin. Katsoja ei välttämättä katso lasia tai valonlähdettä, vaan niiden synnyttämää kuviota, varjoa tai tilallista kokemusta. Materiaali on läsnä, vaikka se ei olekaan teoksessa huomion keskipiste. Vaikka työskentelyni ei istu kapeaan tulkintaan lasitaiteesta, lasintekemisen historia, kulttuuri ja perinne ovat siinä läsnä. Lasi toimii minulle myös rajauksena. Kysymyksiä ja aiheita on helpompi lähestyä materiaalin kautta. Rajaus vähentää muuttujia ja antaa ajattelulle tilaa syventyä.
Pidän vahvaa materiaalien ja valmistusprosessien tuntemusta tärkeänä työskentelylleni. Lasinpuhallus, hionta, valu ja eri materiaalien työstömenetelmät muodostavat perustan, jonka varaan voin rakentaa aineettomaltakin vaikuttavia teoksia. Työskentelen pääosin yhteistyössä ammattilasinpuhaltajien kanssa, mutta pidän tärkeänä osallistua teosten valmistamiseen. Valmistan muotteja ja mallineita, leikkaan ja hion lasia, rakennan hahmomalleja ja kokoan teosten osia yhteen. Konkreettinen tekeminen pitää ajatuksen kiinni materiaalissa ja tuottaa tietoa, jota ei voi saavuttaa pelkästään suunnittelemalla.
Erityisen merkitykselliseksi minulle on muodostunut käsintehtyjen lasilinssien käyttäminen valon projisoinnissa. Linssien käsityömäinen valmistaminen lasia puhaltamalla vaatii avoimuutta sattumille ja yllätyksille. Valo on materiaalina armoton, sillä pieni ilmakupla linssissä näkyy varjona projisoinnissa ja hienoisetkin poikkeamat linssin pinnassa muuttavat kuvion tarkkuutta.
Aiemmin halusin oppia hallitsemaan linssien valmistusprosessin mahdollisimman tarkasti. Nykyisin suhtaudun kontrolliin toisin. Minua viehättää se, että suunnitelman ja lopputuloksen väliin jää tilaa sattumalle. Käsintehdyn lasilinssin pienet epätarkkuudet eivät aina ole virheitä, jotka pitäisi poistaa, vaan ne muodostavat keskeisen osan sitä visuaalista kieltä, minkä koen omakseni. Ehkä tässä on myös pieni kannanottoni maailmaan, jossa tehokkuuden, onnistumisen, hallinnan ja täydellisyyden tavoittelu on jatkuvasti esillä. Minua kiinnostaa hitaus, tyyneys ja tilanne, jossa kaikkea ei voi hallita. Käsintehdyn lasin ja valon äärellä voin hyväksyä sattuman ja löytää siitä inhimillistä.
Artikkelikuva: Kehrä. Kuvat: Kirsti Taiviola.
kirstitaiviola.com (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)