Taiteilijan urani alusta lähtien keramiikka on ollut ensisijainen ilmaisuvälineeni. Saven kanssa työskentely ja ajattelu ovat kuljettaneet minua mukanaan jo 30 vuoden ajan. Luonnosta juontuvana, ikiaikaisena materiaalina savi tarjoaa konkreettisen tavan tarkastella ihmisyyteen ja luontoon liittyviä teemoja. Sen maanläheisyys ja hauraus eivät ole vain fyysisiä ominaisuuksia, vaan niistä on tullut olennainen osa taiteellista ilmaisuani.
Monimuotoinen savi
Työstän savea käsin rakentaen ja muottien avulla. Erilaiset pinnat ovat keskeisessä roolissa: ne synnyttävät voimakkaan kokemuksen kosketeltavuudesta ja materiaalin läsnäolosta. Saven kosteaan pintaan kaiverretut juurien muodot, raaputtamalla piirretyt kasviaiheet, muottien avulla toteutetut puupintojen tekstuurit sekä kynäruiskun tuoma pehmeä maalausjälki ilmentävät moninaista tapaani työskennellä saven kanssa
Luonto palaa
Työskentelen parhaillani Luonto palaa -teeman ympärille rakentuvien veistosten ja installaatioiden parissa. Tarkoituksellisen kaksimielisesti nimetty aihe koostuu veistoksista, jotka muuntuvat hiiltyneiksi puunkannoiksi, kasvillisuuden peittämiksi maahismuodoiksi ja metsänkaltaisiksi olennoiksi. Teoksissa luonnon hauraus, sen jatkuva muutos ja kiertokulku yhdistyvät metsän maagisenkaltaiseen inhimillistämiseen.
Teoksiani voi tarkastella tarujen ja myyttien kautta. Luonto oli karjalaisten vanhan käsityksen mukaan ihmisen suojelushaltija. Kansanuskon luontosuhde, joka perustuu vastavuoroisuuteen ja tasapainoon, tarjoaa mielestäni arvokkaita näkökulmia nykyiseen ekologiseen ajatteluun. Teokseni peilaavat omaa luontosuhdettani sekä ympäristön ja ihmisyyden tilaa. Toivon teosteni avaavan tilaa paitsi luonnon menetyksen surulle, myös empatialle ja hienovaraiselle huumorille.
Metsän suojassa
Veistosteni olemus liittyy syvästi metsään – sen rauhoittavaan ja vaikuttavaan läsnäoloon. Samalla tavoin taiteellinen työskentely saven kanssa luo tilan henkilökohtaiselle keskittymiselle ja läsnäololle. Muuttoni pääkaupungista Mänttään on vahvistanut yhteyttäni luonnon havainnointiin ja luonnon materiaalien keräilyyn. Osa veistoksistani pohjautuu metsäretkiltä ja kaupunkiluonnosta löytyneisiin “aarteisiin”, jotka kulkeutuvat mukanani työhuoneelle. Työhuone siirtyy välillä konkreettisesti metsään, esimerkiksi silloin kun haluan jäljentää kirjanpainajan puihin jättämät jäljet muottimateriaaliin. Tarkkaan valikoimani pudonneet kaarnanpalat, nuotiossa hiiltyneet oksat sekä tuhopoltetun kirkon lautapuut monistuvat muottien avulla saveen ja rakentuvat pala palalta veistoksiksi.
Metsän suojeleva luonne, jota haluan välittää kasvillisuuden peittämien veistoshahmojen kautta, ei ole vain symbolinen vaan myös konkreettinen. Metsä ylläpitää elämää ja suojaa kaikkea aluskasvillisuudesta suurimpiin olentoihin – myös meitä ihmisiä.
Artikkelikuva: Rampa (2024). Keramiikka, oksat. 70 x 75 x 60cm.
tiiamatikainen.com (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)