Juhlavuoden kunniaksi kutsuimme juttelemaan yhdistyksen ensimmäisen ja nykyisen puheenjohtajan – Leenakaisu Hattusen ja Leena Hyttisen. Heidän kanssaan sukelsimme muistoihin alkuajoista, pysähdyimme tärkeiden käännekohtien äärelle ja pohdimme, miltä tulevaisuus näyttää nyt, kun taivalta on takana jo kaksi vuosikymmentä.
Kuka olet ja millaisessa roolissa toimit/olet toiminut yhdistyksessä?
Leenakaisu: Olen TaM / kuvataiteilija Leenakaisu Hattunen , valmistunut Taideteollisesta korkeakoulusta (nyk. Aalto kk) Tekstiilitaiteen laitokselta vuonna 1988 (nyk. Teva). Olen myös suorittanut Taiteilijan pedagogiset opinnot samassa oppilaitoksessa vuonna 1994, itselläni leipä on tullut pääosin taiteen opetustyöstä. Taitelijat O:ssa olen toiminut puheenjohtajana sekä Oho ja Olo-Maerkbaert näyttelyiden työryhmissä sekä osin tuottajana. Nykyään oon Taiteilijat O:n rivijäsen.
Leena: Olen Leena Hyttinen, keramiikkataiteilijana ja keramiikan opettajana toimiva lasi- ja keramiikkamuotoilun artenomi Hämeen ammattikorkeakoulusta, Taiteilijat O:n nykyinen hallituksen puheenjohtaja. Olen myös käännöstieteen filosofian maisteri Tampereen yliopistosta ja toiselta (lähinnä ex-) ammatiltani av-kääntäjä, joten nimeäni on joskus voinut bongata myös erilaisten ohjelmien ja elokuvien perästä. Päädyin Taiteilijat O:n hallitukseen varapuheenjohtajaksi heti yhdistykseen liityttyäni, ja vuodesta 2023 lähtien olen toiminut hallituksen puheenjohtajana. Juhlavuosi 2026 tuleekin olemaan viimeinen tässä roolissa.
Miten päädyit alun perin mukaan yhdistyksen toimintaan?
Leenakaisu: Olimme kollegoiden kanssa perustamassa Taiteilijat O:ta eli yhdistystä Ornamolaisille taiteilijoille Kiasman kahvilassa 20 vuotta sitten. Se oli se vaihe jossa itse pääsin mukaan yhdistyksen toimintaan. Keskusteluja ja valmistelua oli toki käyty alan aktiivien ja intomielten kesken jo pitkään. Itse en pidä tiukkoihin materiaali ja tekniikka rajoituksiin perustuvasta toiminnasta, näen hedelmällisempää tapana toimia taiteen rajat ja materiaalirajoitukset ylittäen, siksikin Taiteilijat O:n konsepti sopii minulle. Keskusteluiden ja toiveiden horisontissa siinteli se oma galleria materiaalipohjaiselle kuvataiteelle.
Leena: Yhdistyksessä oli jo mukana kavereita, joten se oli tullut minulle tutuksi sekä heidän kauttaan että Ornamon viestinnästä. Koin, että Taiteilijat O olisi minulle sopiva yhteisö tutustua muihin materiaalipohjaisen taiteen tekijöihin ja pysyä perillä alan tapahtumista.
Onko jokin asia tai hetki, joka on jäänyt erityisesti mieleen ja miksi?
Leenakaisu: Ehkäpä tällä otsakkeella haetaan vastausta joihinkin yhdistyksen kannalta merkittäviin tapauksiin tai virstanpylväisiin, opittiin sitä ja saavutettiin tätä. Sitä kaikkea varmasti tapahtui ja niistä voi lukea myöhemmin historiikeista. Minulle ensiarvoisen tärkeitä ja merkittäviä ovat kuitenkin olleet ne arkiset, työntäyteiset tilanteet joissa deadlinet paukkuu ja homma täytyy saada maaliin vaikka mikä olisi. Oli se sitten jäsenmaksulaskujen ja uutiskirjeen lähettämistä etanapostilla talkoissa, joihin paikalle tuli vaan pj. ja sihteeri tai ne surullisen kuuluisat -ei sitten saatu sitäkään näyttelyapurahahylsyt, kun avajaiset painaa päälle ja tuottajaa kuitenkin tarvitaan. Näitä legendaarisia loppukirejä vetäessä on ollut ilo ystävystyä työn lomassa uusien oman alan ihmisten kanssa. Aina pitää siteerata Tuntematonta ja tähänkin se sopii jos mihin, a jos työ oikein hyvvää miestä tarvitsette miulla ois tässä teille useampikin nainen. Iso kiitos kaikille heille!
Leena: Itselleni erityisiä hetkiä ovat olleet ne yhdistyksen järjestämien näyttelyiden avajaiset, joihin olen päässyt osallistumaan. Noissa hetkissä on konkretisoitunut yhdistyksen pitkäjänteinen työ jäsenten taiteen esille tuomiseksi, ja tehtyä työtä on voitu juhlistaa yhdessä taiteilijoiden kanssa. Lisäksi olen tuntenut hallitustyöskentelyssä merkitykselliseksi sen, että olen saanut osallistua yhdistyksen verkkosivujen uudistamiseen ja toimintatapojen kehittämiseen. Mieleenpainuvia ja tunteikkaita hetkiä ovat olleet myös ne myöhäisiltojen sekunnit, kun sähköpostiin on tupsahtanut Taikelta myönteinen toiminta-avustuspäätös. Hakemuksiin ja toimintasuunnitelmiin nähdään aina todella paljon vaivaa monen ihmisen voimin, ja kun myönteinen päätös on lopulta tullut, on tuntenut valtavaa huojennusta siitä, että tulevan vuoden toiminta on taas vakaammalla pohjalla ja tehtyjä suunnitelmia voidaan toden teolla lähteä viemään eteenpäin. Toivotaan, että näin käy taas helmikuussakin.
Mikä on sinusta merkittävintä yhdistyksen toiminnassa?
Leenakaisu: Voisin sanoa, että edelleenkin näyttelytoiminta, kuratoidut yhteisnäyttelyt, joihin voi halutessaan hakea töillä ja ansioluettelolla. Kuvataiteen kenttä on muuttunut parissa kymmenessä vuodessa yhä enenevässä määrin sellaiseksi, että näyttelyihin kutsutaan, ei hakeuduta ja useat galleriatkin valitsevat omat taiteilijansa, joiden työskentelyä ovat seuranneet jo jonkin aikaa. Taiteilijuuden eri vaiheissa voi olla haastavaa löytää paikkaansa ammatillisesta kentästä, varsinkin silloin yhdistyksestä saa vetoapua, koulutusta, näyttelymahdollisuuksia, yleistä edunvalvontaa ja verkostoitumista.
Leena: Mielestäni Taiteilijat O:ssa merkittävää on se, että se on kokoaan suurempi yhdistys. Meillä on noin 150 jäsentä, pienet jäsenmaksut ja kapea rahoituspohja, mutta siitä huolimatta olemme onnistuneet luomaan runsaasti erilaisia näyttelyitä, koulutuksia ja tapahtumia. Suuri ansio on ollut osaavilla tuottajillamme, mutta tuottajatyön lisäksi onnistuminen on vaatinut aktiivisuutta niin hallitusjäseniltä kuin hallituksen ulkopuolisilta työryhmien jäseniltä. Heille siis suuri kiitos tärkeästä ajallisesta panostuksesta!
Miten kuvailisit yhdistyksen toimintaa ihmiselle, joka kuulee siitä ensimmäistä kertaa?
Leenakaisu: Taiteilijat O:ssa on jäseninä useimmiten taideteollisen alan koulutuksen saaneita kuvataiteilijoita, tekstiili- ja keramiikkataiteilijoita, lasitaiteilijoita, korutaiteilijoita, ääni- ja videotaiteilijoita. Taiteilijamme tekevät nykytaidetta pääosin tästä rautaisesta teknisestä osaamisesta ja materiaalipohjasta käsin. Useat tekijät kuuluvat muihinkin taiteilijajärjestöihin.
Leena: Yhdistyksemme edistää materiaalipohjaista taidetta ja taideteollisen alan nykytaidetta ja palvelee jäsenistöään järjestämällä näyttelyitä, koulutuksia ja muuta yhteistoimintaa. Jäsenemme tekevät taidetta esimerkiksi lasista, keramiikasta tai tekstiilistä tai käsittelevät materiaalisuutta tai taideteollisen taiteen perinteitä jollakin käsitteellisellä tasolla omassa taiteessaan.
Mitä 20 vuotta täyttävä yhdistys merkitsee sinulle henkilökohtaisesti?
Leenakaisu: Itse katson Taiteilijat O:ta vähän samaan tapaan kuin omaa lasta, läheltä ja likinäköisesti, se on minulle rakas. Näkisin, että yhdistyksellä on paikkansa järjestökentässä niin kauan, kun se on myös nuoremmille tekijöille liittymisen arvoinen, uusiutuu ja vastaa kentän muuttuviin tarpeisiin.
Leena: Näin hallituksen puheenjohtajana yhdistys on ollut ajallisesti varsin isossa roolissa henkilökohtaisessa elämässäni viime vuodet. Toimintamme on ollut aktiivista, mikä on tarkoittanut monia kokouksia sekä selvitettäviä ja hoidettavia asioita. Olen oppinut näiden vuosien aikana paljon näyttelyiden ja tapahtumien järjestämisestä, hallitustyöskentelystä ja yhdistystoiminnasta. Lisäksi olen tutustunut moniin arvostamiini kollegoihin paremmin kuin muuten olisi ehkä tullut tapahtuneeksi tällaisena Tampereella asuvana introverttina.
Millaisena näet yhdistyksen toiminnan seuraavat 10 vuotta – mitä toivot säilyvän, mitä muuttuvan?
Leenakaisu: Taideala ja kulttuuripolitiikka elää voimakasta murrosta, rahoitus vähenee ja rakenteet muuttuvat, rahoittajapuoli toivoo toimintojen yhdistämistä. Näiden haasteiden keskellä toivon taiteen esittämismahdollisuuksien säilyvän ja kasvavan. Kuvataide tehdään katsottavaksi ja koettavaksi, se tarvitsee erilaisia näyttelytiloja. Taiteilijat O:lla olisi mielestäni hyvä olla oma galleria, se vahvistaisi yhdistyksen ja taiteenalamme asemaa toimijana taidekentässä. Virtuaaligalleria, pop-up galleria, ikkunagalleria… jostakin olisi hyvä aloittaa.
Leena: Kymmenen vuotta kuluu yllättävän nopeasti, ja uskon, että yhdistyksemme on vielä silloinkin aktiivinen ja voimissaan. Näyttelytoiminta on varmasti jatkossakin oleellisessa roolissa yhdistyksen toiminnassa. Toiveena on päästä viemään näyttelyitä myös kotimaan rajojen ulkopuolella. Tulevaisuudessa yhteistyö muiden taidealan toimijoiden kanssa tulee varmasti entistäkin tärkeämmäksi yhteisten hankkeiden ja resurssien jakamisen muodossa. Toivon, että onnistuisimme vielä joskus saamaan rahoituksesta varmuuden useammaksi vuodeksi kerrallaan, jotta toiminnan suunnittelu helpottuisi. Haaveilen myös siitä, että Taiteilijat O:lle voitaisiin palkata tuottajan lisäksi osa-aikainen toiminnanjohtaja kehittämään yhdistyksen toimintaa ja etenkin rahoituspohjaa eteenpäin.
Onko vielä jotain, mitä haluaisit sanoa?
Leenakaisu: Haluan kiittää kaikkia kahdenkymmenen vuoden aikana puheenjohtajina toimineita hallituksineen heidän ajastaan ja ammattitaidostaan, jota he ovat antaneet yhdistyksellemme ja materiaalipohjaiselle kuvataiteelle. Ilman Taiteilijat O:ta aika monen meidän alan tekijän cv:stä löytyisi muutamia tyhjiä rivejä.
Leena: Iso kiitos kaikille edeltäville hallituksille ja eri työryhmissä toimiville ja toimineille jäsenille! Yhdistys on aina yhtä kuin jäsenensä ja sen aktiiviset toimijat. Kumarran kiitoksen teille, jotka unelmoitte yhdistyksen todeksi, ja teille, jotka olette tuoneet sen nykyhetkeen. Vuonna 2026 juhlitaan yhdistykseen 20-vuotista taivalta, ja toivon, että se on vasta alkusoittoa yhdistyksen pitkälle tulevaisuudelle.
Kuva: Sanna Majander, Invasion (2020). Paljasjalkapolku, Korppoo, ympäristöteos, muovipallot, teräslanka, vanha riihi.